Nuuksio Classic 2016

Olin viime vuonna ekaa kertaa Nuuksiossa juoksemassa. Silloin ei kunto ihan riittänyt, kun jalat lopetti yhteistyön jo reilun 20 kilsan jälkeen, mutta ajaksi tuli lopulta kuitenkin ihan kohtuullinen 4.05. Otinkin heti viime vuoden kisan jälkeen tavoitteeksi kehittää seuraavaa vuotta varten kestävyyttä, mäkijuoksukuntoa ja nopeutta poluilla juoksemiseen. Odotukset kisaan olivat korkealla, koska olen kehittynyt vuoden aikana kaikissa edellä mainituissa asioissa ja muutenkin olen tehnyt kaikilla matkoilla kilometristä maratoniin ennätykset viime vuoden kisan jälkeen. Kotini lähellä on esimerkiksi yksi 11,5km polkulenkki (ehkä puolet polkua ja puolet sora/metsätietä), jonka juoksin ennen vuoden 2015 Nuuksion kisaa keskivauhdilla 4:50/km, kun taas tänä vuonna pystyin juoksemaan saman reitin muutamaa viikkoa ennen kisaa keskivauhdilla 4:17/km! Lisäksi valmistautuminen kisaan sujui hyvin ja ilma oli ihan loistava juoksua ajatellen, joten kaiken järjen mukaan piti olla tulossa onnistunut juoksu.


Kuva Samuli Pahkala

Tänä vuonna halusin välttää hyytymisen ja olin tehnyt sellaisen mielestäni fiksulta kuulostavan kisastrategian, että juoksen samaa vauhtia kuin viime vuonna tai ehkä jopa hieman hiljempaa kisan alun ja sitten säästyneillä voimilla tykittelen loppumatkan lujaa - suunnilleen 27km kohdalla on pari isompaa nousua ja suunnitelmana oli niiden jälkeen juosta reipasta vauhtia maaliin saakka. Pidin hyvin kiinni suunnitelmastani: olin 11km kohdalla 1,5 minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, 21km kohdalla olin 2 minuuttia hitaampi ja 27km kohdalla olin jäljessä viime vuoden aikaa 3 minuuttia. Satuin juoksemaan sellaisessa välissä, että juoksin käytännössä koko ajan yksin, joten senkin puoleen oli helppo tehdä vain omaa juoksua, joskin vauhdin ylläpito toki olisi ollut sopivassa porukassa helpompaa. Loput 15km on sellaista maastoa, että luulin pystyväni siinä juoksemaan vähintään minuutti/kilometri nopeampia aikoja kuin viime vuonna, jolloin loppuajaksi olisi tullut noin 3.50-3.55. Mutta jostain syystä mulle iski totaalihyytyminen tuon 27km jälkeen ja sen sijaan, että olisin juossut minuutin nopeampia aikoja, niin juoksinkin minuutin hitaampia aikoja kuin viime vuonna (jotka nekin jo olivat hitaita), jolloin loppuajaksi tuli 4.18. Sijoitus oli viime vuonna 36 ja tänä vuonna 37 eli sen suhteen oli sentään tasaisuutta.

Kuva Aapo Laiho

Olen tässä yrittänyt kovasti pähkäillä hyytymiseni syytä, mutta en oikeasti tiedä mitä tapahtui. Syöminen sujui hyvin ja join myös hyvin läpi koko kisan ja vaikka mulla vähän alkoi päätä särkemään, niin en usko kuitenkaan kyse olleen siitä, että energiat olisivat loppuneet tai että olisi ollut liikaa nestevajausta. Juoksin hyytymiseen saakka hyvinkin rentoa vauhtia, koska halusin varmistaa, että mulla riittää voimia lopussa kiristää tahtia. Juoksu oli niin kevyttä, että tuntui alkupuoliskolla enemmänkin treenilenkiltä kuin kisavauhdilta. Mulla on yleensä ollut tapana aloittaa kaikissa kisoissa kovaa ja sitten on väkisinkin tapahtunut jonkinasteista hidastumista lopussa ja tämä oli itse asiassa ensimmäinen maraton, missä lähdin tarkoituksella rauhallista vauhtia liikkeelle. Taidan palata jatkossa nopean alun taktiikkaan, jos kerran joka tapauksessa hyydyn alkuvauhdista riippumatta :D Mutta olen jo pidempään miettinyt, että olisi hyvä kokeilla rauhallista aloitusta niin kuin yleensä suositellaan tehtäväksi, joten tuli nyt sitten sekin kokeiltua.

Kuva Antti Kuikka

Naisten kisan voittaja Jaana Leivo sanoi, että hän joutui hakemaan kunnolla taistelutahtoa, kun jälkimmäinen puolikas tuntui niin vaikealta ja se oli Nuuksiossa varmaan mun suurin ongelma, että en löytänyt sinä päivänä itsestäni tarvittavaa tahtoa. Mun kroppa olisi luultavasti pystynyt menemään lujempaa, koska mun jalat ei olleet samalla tavalla väsyneet kuin viime vuonna, mutta en vain saanut itsestäni läheskään kaikkea irti. Sitä jäin miettimään, että johtuukohan se osin siitä, että juoksin rentoa vauhtia kisassa niin pitkään, että sitten kun alkoi väsyttää ja olisi pitänyt samalla kiihdyttää vauhtia, niin en vaan pystynyt siihen enkä löytänyt tarvittavaa raivoa runtata väsymyksen läpi. Taitaa siis tällä kertaa mennä epäonnistuminen enemmän henkiselle kuin fyysiselle puolelle. Jos olisin ollut ekaa kertaa Nuuksiossa juoksemassa, niin luultavasti aika olisi ollut ainakin jonkin verran parempi, koska vauhtini hidastui entisestään sen jälkeen, kun huomasin, että en pystyisi parantamaan aikaa viime vuodesta. Päästä kiinni sekin siis.

Kuva Onevision.fi / Juha Saastamoinen

Kuva Onevision.fi / Juha Saastamoinen

Mutta hauskaa mulla oli joka tapauksessa! Muistin myös tänä vuonna katsella enemmän maisemia, jotka menivät viime vuonna pitkälti ohi ja nyt vasta tajusin kunnolla reitin upeuden niidenkin puolesta. Halusin maaliintulossa tehdä edes jotain hienoa kisassa, joten ylitin maaliviivan tyylipuhtaalla ja suht korkeallakin hyppysivupotkulla J Sekin osoituksena siitä, että jaloissa kyllä oli poweria vielä jäljellä, vaikka sitä ei juoksuvauhdista uskoisikaan. Kuva otettiin hieman ajoissa, mutta laitan alle vielä taekwondoajoilta kuvan samasta asiasta, niin näkyy suunnilleen mihin olen maaliviivalla pyrkimässä.

 

Hiuksia oli kuvan ottohetkellä ainakin tarpeeksi :) Kuva Mauri Helle

Kisajärjestelyt toimivat todella hyvin, reitti oli vielä paremmin merkitty kuin viime vuonna ja tunnelma oli mukavan rento läpi koko kisan. Reitti oli jälleen varustettu suurella määrällä upottavaa maastoa, mutta kalliot eivät sentään olleet märkiä tänä vuonna. Pääsin taas uppoamaan suohon vatsaan saakka, joten sekin traditio jatkaa voimissaan. Täytyyhän sitä ensi vuonna tietysti tulla Nuuksioon taas uudestaan juoksemaan – olen nyt saanut jo pariin kertaan reitiltä turpaan, mutta yritän ensi vuonna katkaista sen tradition!

Juuri maaliintulon jälkeen varmaankin urputan Jaakko Lehdolle siitä, että ihan ei mennyt putkeen. Tällä kertaa mun ja Jaakon kisa päättyi Jaakon eduksi ja hän sai juotavaakin viidennen(!) Nuuksio Classicin johdosta.

Ilme kertoo olennaisen: "Miten tässä nyt näin kävi?"

Seuraava kisa onkin sitten Vantaan maraton ja siihen on nyt 5 viikkoa vielä aikaa. Nuuksion juoksusta en taida tällä kertaa tarvita paljoa palautumisaikaa, kun tällaisen suorituksen jälkeen palautuu niin paljon nopeammin kuin silloin, jos on pystynyt tekemään oman maksimin kisassa. Treenilenkkien ja treenikisojen perusteella voisin tavoitella jopa 2.51 aikaa, mutta ottaen huomioon ilmeisen hyytymistaipumukseni, 2.55 taitaa olla realistisempi tavoite. Ensi vuodeksi täytyy kyllä ottaa tavoitteeksi se, että pystyisin pitämään vauhdin paremmin tasaisena myös maratonin loppupuolella ja miettiä talven treenejä se mielessä pitäen – ainakin kun mietin viime vuoden treenejäni, niin loppua kohti kiihtyviä pitkiksiä voisin tehdä enemmän.